Keltainen kiikkutuoli

 

Kuvassa tuolin ahkerin kiikkuja oman vauvansa kanssa.

Keltainen kiikkutuoli löytyi viime kesänä mummolamme (elikäs kotini) vintiltä, oranssin värisinä paloina huonokuntoisena ja likaisena. Se on vissiinkin ollut sielä jo omasta lapsuudestani asti, niin kauan kuin kyseinen talo on ollut lapsuudenkotinani, mutta myö sillä ei koskaan olla kiikuttu.

Koska oon täysin hullaantunut näihin kokopuisiin huonekaluihin, ajattelin ettei tuolin kunnostus oo urakka eikä mikään.. Vaan vähän toisin kävi..

Tosi tomerana rupesin maalia hiomaan, mutta sitten siihen tuli kaikkee muuta ja tuoli jäi. Kunnes siskoni tarvihti syksyllä kouluun entisöitäväksi jonkun työn ja minä heti tarjosin pikku kiikkutuolia.

Mukaan annoin vain ohjeet, että kaikki osat pittää koota liimalla + ruuveilla (joo, ei kovinkaan alkuperäistä kunnioittavaa. Mutta pakollinen toimi, ettei tämä terroristiryhmämme säre kaikkee heti) ja tuolin väriä pohditaan yhessä myöhemmin. Olisin halunnut siitä oikein kirkkaan vihreän, mutta semmosta väriä ei valitettavasti löytynyt lähiseudun hyvän (?) palvelun rautakaupoista. Oli tyytyminen tuohon keltaseen, joka ei kyllä oo yhtään huono valinta vaikka en keltasesta väristä tykkääkään. 

Vielä kun jaksais tuolin istuinosaan maalata jonkun kuvion. Alkuperäisessä oli rusettikaulainen Mikki Hiiri, mutta tähän olen ajatellut jotain muuta vanhaa disneyn hahmoa. Pitäs ruveta kahtelemaan elokuvia oikein tarkalla silmällä josko sieltä joku pyllyn alle sopiva löytys :)

Tuoli on toistaseks turvallisuussyistä pidetty alakerrassa olohuoneessa, jossa näyttää hieman hölmöltä loistavan keltasen värinsä takia muuten melko neutraalin värimaailman keskellä.

Mutta jos sitä ens kesänä pääsis sisustamaan pikkutytöillekin omaa huonetta, niin sinne tuoli asettuu kyllä muiden samankaltaistensa tavaroiden joukkoon varmaan täydellisesti. Nyt pitäs vain hommata ne muut samankaltaset tavarat :D (sängyt iteasiassa on jo, oottavat vain kyytiä karjalan kunnailta tänne ja verhotkin kankaana kaapissa, alku jo tämäkin).

purettua saumaa ja koirajuttuja..

Kukapa ois oikeesti yllättynyt siitä, että minä en oikein kerkii kirjottelemaan..? En minä ainakaan. Jos eivät lapset armahat ja heidän elmäänsä liittyvät toimet vie aikaani, niin sitten on käjet täynnä niitä väkerryksiä joista ois tarkotus tänne kirjotella :D

Nyttenkin työn alla koiran haalarit. Mallia elämäni ekat semmoset, mutta aika hyvältä näyttää ja just sopivat whippetin päällekin :P Tuli vain mutka matkaan (vai saumaan), kun saumuriin tuli joku vika. Jota ei sitten kuitenkaan ollut, kun se tännään huollossa käväis. Ylihuomenna se monimutkasten kuljetuskeinojen kautta on siirtynyt 40 km matkan takasin omalle paikalleen minu työpöyvälle ja saan huristeltua haalarirojektin alta pois pyörimästä.

Sitten on työn alla myös operaatio olohuoneen laskosverhot. Ja ne tunnustas kyllä olevan niin veemäiset tehä, että huhhutiheijaa vaan.. Palataan niihin sitten, kunhan on jotain muutakin raportoitavaa kuin purettua saumaa ja kirosanoja :D

Satuin tänään sivusilmällä hetken strömsöä vilkasemaan ja vitsit että heti tuli ihan superidea sieltä! Meillekin tulee eräänlainen koira nyt (tai siis sitten, joskus kunhan niin pitkälle ehin). Se koiruus lie joku mäyräkoiran sukunen pitkula, ja sille on jo ihan oma hyinen leposijakin varattuna :)

hankalia askartelupuuhia

Sivupohjien työstökin vasta vaiheessa, mutta enhän minä oo tämmösiä ennen tehnyt. Miten paljon helpompaa oliskaan ottaa vain paperia, kuvia, sakset sekä liimaa ja tehä koko systeemi "perinteisin keinoin". Sen sijaan, että pittää html- kielellä "leikata ja liimata" näitä. 

Ja koska en tykkää jättää asioita puolitiehen, nämä hankalat liimailupuuhat varmaan vainoo muutamat yöunet, ennenkun yrittävät pakottaa yhen yön istummaan konneen eessä ja tuskastelmaan koodien kanssa. Toivottavasti näin ei kävis, nukkuminen ois paljon kivempaa :D

Minun täytyy kyllä olla jostain kohasta kippee...

... Kun neljän pienen lapsen äitinä jo muutenkin hillittöntä kotitöitten määrää pyöritän ja haluan silti "virallistaa" tuunailujuttuni raportoimalla niistä sanoin ja kuvin muillekin kuin kylässä kävijöille :)

Vaan minkäs sitä teet, jos luovuus on vähintään sataprosenttinen ja ideoita putkahtelee jatkuvalla syötöllä. Ja kun tämä meijän talo on kuin luotu monenmoisten juttusten kokeiluun, paikat ei siitä kummosemmaks muutu vaikka vähän remontinkorjuuta tekiskin sielä sun täällä ja vanhat tavarat soveltuu seinien sisäpuolelle huomattavasti paremmin kuin uudet. Ukkokullan mielestä koko rintamamiesröttelö joutais ajjaa maan tasalle, mutta minä rakastan tätä taloa vaikka ilmastointi on vähintäänkin riittävää ja eteisestä pidetään kylmää ulkopuolella eristämällä lattia vanhoilla matoilla.

Samoin esim. kellarissa odottavat vanha nojatuoli (jonka kotiinkuljetukseen ekopisteeltä piti tehä aikamoisia maannitteluja, kiristystä ja lahjontaa), entinen sohvapöytä sekä läjä erinäisiä hyllyjä ovat jonkun mielestä kaatopaikkaromua, mutta minä jo sormet syyhyten idealamppu välkkyen ootan vain että pääsen kokeilemaan niihin taitojani. Lopputuloksesta voidaankin olla sitten montaa mieltä, itestä ne on lähes aina hienoja :P

Joku voi nähdä mahdollisuuksia yhdistelemällä vanhoja haarukoita ja kurkkupurkkeja kattolampuiks (minä en. Lyökee jos niin tien!) ja joku taas tykkää ommella vanhoista paidoistaan lapsilleen mekkoja (minäminäminä). Savolaisittain sanottuna, meitä on monneen junnaan :)