Nyt tuil yks kaks tunne, jotta pakko on jottain kirjottoo!
Viärän väeks jiätiin yhäkii, kuin jostahii kohtalon kulettamasta johtuin vieressämme 196 metrin korkeuteen kohhoova vaara (näin karjalaisittain :P) on nimeltään Vääränmäki. Joten Vääränrinteessähän sitä tässä asutaan!
Mutta se on kyllä nyt sanottava jotta ostimma niin ison talon että ihan vaikeeta tekköö suaha joka paikka ihtee miellyttävään kuosiin. Kun kaikkialle pitäs keritä jottain uutta laittamaan, jokkaiseen huoneeseen pikkusia juttuja, joka ikkunaan uusia verhoja, kivoja mattoja ja niin eelleen.. Ja sitten kun on työelämäkin, haittoo kummasti muuta eloa se :D
Mutta matoista puheenollen, tuli tosi kiva matto keittiön lattialle kun puolitin yhen hyvin piiiitkän räsymaton ja ompelin puolikkaat kiinni toisiinsa. Eli eihän nuo räsymatot oo meiltä hävinneet mihinkään! <3
Keittiön sanotaan olevan kodin sydän, meijjän koissa se sydän on hieman epäsiisti, täynnä murusia ja hyvin täynnä elämää. Kuvan ulkopuolellekin pit ajjoo kaks lasta, jotka olivat puketuneet johinkin heimovaatteisiin ?? :D Ainoastaan pikkukissamme Kerttu Kirjavainen uinailee päivätorkuillaan penkin päässä.
Matto on aavistuksen kesken vielä, pää pitäs tasata ja kantata ympäriinsä jollakin väriin soveltuvalla kankaalla. Kuhan tässä selviis tekemään :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti